Nyt on sitten tän vuode viimene koe tehty. Eilen lukemalla luin kaike maailma lyhenteitä eikä niitä sitte edes kysytty. Huomena on vielä reissu jonnekki lenkkeilemään ja sitte on eka vuosi ohi ja alkaa kolmen kuukauden kesäloma.
Miten aika onkaa menny nopeasti. Viime vuonna tähän aikaan taisin olla pääsykokeissa ja ne muuten meni päin mäntyä, mutta jostain syystä ne silti otti mut tänne. Syksyllä sitte äiti toi mut ja eksyttiin matkalla niin että luulin jo myöhästyväni ekana päivänä. Mutta on tämä vuosi ollut mukavaa aikaa. Luokka on ihana ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Puolet ovat ulkomaalaisia ja toki joitakin kulttuurieroja on ollut mutta ne ei ole ikinä maailmaa kaataneet. Vuoden aikana erosin myös eksästä ja sähläsin yhden ulkomaalaisen kanssa josta en ikinä kyllä edes ollut kiinnostunu. Sen oli vain vaikea tajuta että jos on juuri eronnu nii ei välttämättä kiinnosta heti uusi suhde ihmisen kanssa joka käyttäytyy vielä kuin kolme vuotias uhmaikäinen.
Sitten joulukuussa tapasin tämän nykyisen ukon. Ennen ei ole ollut kenenkään kanssa niin hyvä ja turvallinen olo. Paljosta saan häntä nyt jo kiittä. Silloin kun on tuntunu ettei enää jaksa koulua tai elämää yleensä niin hän on jaksanu kuunnella ja lohduttaa. Jotenkin kummasti ukko saa minut myös aina piristymään (ja tietysti välillä myös hermostumaan). Ei olisi uskonut että minä joka joskus pelkäsin vakavia suhteita pystyin luottamaan toiseen niin helposti ja nopeasti. Niin kuin olsin hänet tuntenut jo koko ikäni.
On tähän lukuvuoteen tietty kuulunut myös harmeja. Se ero ja ulkomalainen joka ei tajua mitä EI tarkoittaa. Kotona on myös ollut hankaluuksia isän juomisen takia, mutta sitähän mun ei enää tartte kattoa vierestä. Harmittaa vaan ku tietää että muu perhe joutuu sitä kattelemaan. Etenki ku se on menny vaa pahemmaks sen jälkee ku lähin kotoa.
Mutta pääasiassa tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja moni niitsä on ollut ihan positiivisia. Toivottavasti alkava kesä ja tuleva lukuvuosi ovat sitten yhtä mukavia.
Miten aika onkaa menny nopeasti. Viime vuonna tähän aikaan taisin olla pääsykokeissa ja ne muuten meni päin mäntyä, mutta jostain syystä ne silti otti mut tänne. Syksyllä sitte äiti toi mut ja eksyttiin matkalla niin että luulin jo myöhästyväni ekana päivänä. Mutta on tämä vuosi ollut mukavaa aikaa. Luokka on ihana ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Puolet ovat ulkomaalaisia ja toki joitakin kulttuurieroja on ollut mutta ne ei ole ikinä maailmaa kaataneet. Vuoden aikana erosin myös eksästä ja sähläsin yhden ulkomaalaisen kanssa josta en ikinä kyllä edes ollut kiinnostunu. Sen oli vain vaikea tajuta että jos on juuri eronnu nii ei välttämättä kiinnosta heti uusi suhde ihmisen kanssa joka käyttäytyy vielä kuin kolme vuotias uhmaikäinen.
Sitten joulukuussa tapasin tämän nykyisen ukon. Ennen ei ole ollut kenenkään kanssa niin hyvä ja turvallinen olo. Paljosta saan häntä nyt jo kiittä. Silloin kun on tuntunu ettei enää jaksa koulua tai elämää yleensä niin hän on jaksanu kuunnella ja lohduttaa. Jotenkin kummasti ukko saa minut myös aina piristymään (ja tietysti välillä myös hermostumaan). Ei olisi uskonut että minä joka joskus pelkäsin vakavia suhteita pystyin luottamaan toiseen niin helposti ja nopeasti. Niin kuin olsin hänet tuntenut jo koko ikäni.
On tähän lukuvuoteen tietty kuulunut myös harmeja. Se ero ja ulkomalainen joka ei tajua mitä EI tarkoittaa. Kotona on myös ollut hankaluuksia isän juomisen takia, mutta sitähän mun ei enää tartte kattoa vierestä. Harmittaa vaan ku tietää että muu perhe joutuu sitä kattelemaan. Etenki ku se on menny vaa pahemmaks sen jälkee ku lähin kotoa.
Mutta pääasiassa tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja moni niitsä on ollut ihan positiivisia. Toivottavasti alkava kesä ja tuleva lukuvuosi ovat sitten yhtä mukavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti